se on tino!

K: Sain tässä Vilmalta loistavan postausidean, minkä toivon, että tää blogin toinen osapuoli ottaa kanssa tehtäväkseen jossain vaiheessa, koska onhan se ehkä varmaa kiva lukee, mitä kumpikin ajattelee toisistaa.

Joopajoo, en tiiä monelleko slevis tää idea nyt, mutta siis aattelin tehä postauksen siitä, mitä mä ajattelen Tinosta ja millasena mä hänet nään.

Tino on sellane, no, kauniisti muotoiltuna vähän omanlainen persoona. Se hullaantuu välillä millon mistäkin, ja on ainakin ihan sitä mitä ite haluu olla, eikä anna muiden vaikuttaa itteensä. Ainakaan hirveesti. Se on melkein aina ilonen, tai jos hän on vähemmän ilonen, ei se sitä näytä muille. 

Mut välillä mua kyllä ottaa niin aivoon Tinon tavat sun muu. Esimerkiksi mitään se ei tee ajoissa. ei oikeesti niinku _mitään_ . Jos jonnekin tarttis lähtee, ja on jonkun sortin aikataulu, niin tää herra pitää huolen kyllä siitä että me ei koskaan olla hyvissä ajoin. Millon se tekee jotain ihan turhaa, kuten pesee rubikinkuutiota tai sitten istahtaa pöntönreunalle paskalle, kun olis 5min aikaa ehtiä sinne mihin ikinä ollaanki menossa.

Ja osaa se kyll vastaanki väittää. Kaikessa. Tinolle tekee todella tiukkaa olla väärässä, ja varsinkin jos se tietää olevansa väärässä ja MÄ olenkin oikeessa. Väittely voi kestää vaikka vuosikaudet, ellei keskusteluun osallistu kolmas osapuoli joka varmistaasen, että mä oon oikeessa tai että jos mä en ite luovuta, ja anna pienen pojan olla oikeessa. 

Musta tuntuu että kirjotin jo ihan liikaa kaikkee negatiivista, mutta eihän asiat kuitenkaan ihan niin huonosti oo ! Tino on aivan ihana persoona muuten. Kun tytöt haaveilee välittävästä ja kaikesta läpälässynlää ominaisuuksia omaavasta poikaystävästä, Tinossa on ne kaikki. Vaikka me välillä tapellaankin ihan siihen pisteeseen asti, että tekis mieli vaan heittää toinen pellolle ja olla yksin, silti takaraivossa kolkuttaa se pieni nyrkki, että mietis nyt taas. Jos Tino olis yhtään erilaisempi, mä olisin varmaan heittänytki sen aikoja sitten pihalle. Mutta kuitenkin sen syvimmässä olemuksessa oleva välittävä ja rakastava timppa, heiluttelee mulle aina kun alkaa huumori loppumaan.

Tinolla on hassunhauska, ehkä vähän typeräki huumorintaju. Se heittää aina jonkunsortin omaa läppää, ja yleensä nauraa ite kovimmalla äänellä sille omalle vitsilleen. Mutta kyllä se niin on, että niitä vaivaantuneita hiljasia hetkiä ei tän kanssa tuu. Tino tosiaan keksii puheenaiheen vaikka tulitikuista, jos ilmapiiri alkaa käydä liian vaivalloiseksi. 

Tinon seurassa viihtyy myös aika moni. Se höpöttelee omia juttujaan, ja jos jonkulla sattuu jonkinlaisia huolia olemaan, niin se aivan varmasti auttaa (paitsi mua, koska se on varmaan ylikyllästyny mun juttuihin ja ruikutukseen...:D)

Mutta, miten asiat ikinä sitten onkaan, hyvin tai huonosti, Tino on ehkä mahtavin persoona, kenet oon koskaan tavannu. Oon maailman onnellisin, kun oon näinkin kauan "jakaa" mun elämän tämmösen henkilön kanssa. Takana yhteistä eloa on jo parisen vuotta, ja voin taata, että monta kymmentä on vielä edessä.
Tämmönen on mun Tino!